Kirjan nimi oli jo enne tarinan luonteesta. Aura ahdistuu äidin kuolemasta ja päättää kolmekymppisen sielunveljensä Henrin tavattuaan muuttaa maailmaa. Lukemisen jälkeen mieleen jäi lähinnä ristiriitainen kokemus, miksi tämä kirja on kirjoitettu ja miksi se on kirjoitettu näin hyvin? Se, että kirjan päähenkilö Aura on koulukiusattu ja samalla kuitenkin huippuälykäs oli minulle vieras yhdistelmä. Miksi älykäs ihminen alistuu kiusaamiseen ja miksi tällä kilahtaa päässä, lukija huomaa miettivänsä kysymystä milloin, ei miksi. Auran mielenkiinnonkohde Ulrike Meinhof on itselle täysin vieras, mutta ei silti haitannut lukukokemusta. Kirjoissa on ennenkin kuvattu rikinäisiä perheitä, mutta tämä perhe oli kyllä äärimmäisiin vedetty.
Terhi Rannelan kolmas nuortenromaani on mielestäni melko rankka vaikka siinä ei kovin paljoa kirota, juoda ja naidakaan. Rannela peilaa Auran elämää enemmänkin yksinäisyyden, raivon ja itseinhon ja vihan kautta. Nuortenkirjojen angsti muuttunuu jatkuvasti ja kirjassa on onnistuttu hyvin kuvaamaan nuoren kasvamista hieman kieroon. Toisaalta kirja on täynnä myös teinikirjoista tuttuja kliseitä kuten tyhmät suositut blondit, urheilulliset pojat, luokan vitsailijat, harmaat hiirulaiset, paasaavaat opettajat, reilut opettajat... jne, kaikki ne hahmot jotka on jo ennen nähty. Muuten hyvässä nuortenkirjassa itseäni jäi vaivaamaan se, että vaikka kirjassa käsiteltiinkin WTC tornien terroria ja tsunamikatastrofia, niin ne eivät silti olleet osa tarinaa. Tuntui siltä, että kun ne nyt ovat tapahtuneet niin laitetaan ne nyt sitten nekin tänne esimerkiksi tunteita kuohauttavista tapahtumista.
Kommentit