Olen jostakin syystä unohtanut lukemisen vallan kokonaan. Tentit ja käsityöt ovat syöneet kaiken lukuinnon. No, muutamia runokirjoja ja nuortenkirjoja on sentään tullut selattua läpi. Erityisen tyytyväinen olen ollut Saila Susiluodon proosarunoihin. Eteenkin viimeinen Missä leikki loppuu on ollut mielenkiintoinen.



"Hän sanoi että mustarastas tuo kuoleman.
Mutta koko ikäni se on laulanut noissa puissa"

Susiluodon runot ovat runoja ennen lukemattomillekin helposti avautuvia, koska koko kirjan ajan henkilöhahmot, tai runon minäksikö näitä kutsutaan, pysyvät samoina. Jos Susiluotoa haluaa lukea kannattaa aloittaa tästä, Siivekkäät ja hännäkkäät on mielestäni hieman hankalampi.

Nuortenkirjoissa yllätyssuosikiksi tänä vuonna nousi Kariston Tiina 2006- kilpailun kakkonen, Sanna Eevan On luvattu leudompaa.



Kirja on aito ja uudenlainen vaikka sitä monessa paikassa onkin puffattu hevoskirjana. PELKKÄ hevoskirja se ei ole vaan ehdottomasti jotain aivan muuta. Kirjan päähenkilö 17v. Saaga on yksi parhaiten kuvatuista "teinitytöistä". Usein nuortenkirjoja lukiessa tulee kokemus, että tämän olisi voinut kirjoittaa paremmin, On luvattu leudompaa ei tuonut tuota ajatusta mieleen ollenkaan. Kirja on tuollaisenaan täydellinen ja ihmettelen itse sen sijoittumista kakkoseksi, itse olisin vaihtanut voittajan ja kakkosen paikkoja keskenään.