Ensimmäinen Waltersini, ja jotenkin outo kokemus. Jännitystä kovasti odotin, mutta en sitä tästä teoksesta kauheasti löytänyt. Parhaan jännityskirjat ovat yleensä kauhun ja dekkarin sekoitusta, mutta Waltersin Memento- tyylinen rakenne ei jotenkin onnistunt luomaan tarinaan jännitteitä. Lisäksi takautuminen liittäminen kerrontaan on mielestäni aina riski, se joko toimii todella hyvin tai ei sitten mitenkään. Modernia oli kai sähköpostin rooli oleellisena osana tarinan kehittymistä.
Aihe oli ajankohtainen ja tuntuikin siltä että hyvin olivat Irakin kaappaustarinat luettu sanomalehtien sivulta. Paniikin ja pakokauhun kuvaus ei tuntunut oikealta, tai melkein jopa kirjallisesti liian harkitulta. Lukijaa yritettiin huijata uskomaan tunnelmien ahdistavuus.
Päähahmo Connie Burns ei vaikuttanut inhimilliseltä, eikä edes toimittajamaisen kovalta. Plussaa tarinassa oli ehdottomasti Zimbabwen tilanteen kertaaminen, jossa valkoisen ja mustan viljelijiän eroa käsiteltiin tasapuolisesti. Sivuhahmoihin olisin toivonut lisää verta, sivuhahmot olivat juuri nimensä veroiset, ohuita ja melko kevyesti käsiteltyjä.
George Pollock: Murder At Gallop, 1963
Katsoin tänään Euroviisukrapulassa TCM:ltä vanhan brittileffan Neiti Marplen tarinoista (Murder At Gallop 1963) , ja oli sitten hauska/hyvä leffa. Nämä vanhat elokuvaversiot Agatha Christien kirjoista ovat jopa parempia kun kummatkaan TV-sarjat. (Vanhempi tai uudempi) Elokuvan Miss Marple on jotenkin ovelampi ja tämän ideat ovat enemmän pilke silmäkulmassa keksittyjä kuin totuudenmukaisia järkevyyksiä. TCM:ia pitäisi varmaan katsella enemmänkin.
Kommentit