Ruth Rendell: Kerro, kerro kuvastin



Tuntui hieman oudolle, mutta ei pettymykselle. Tämä oli ensimmäinen, ei-dekkari, jonka Rendelliltä luin ja olin hieman hämmentynyt. Ei tarinassa itsessään ollut mitään vikaa, jännitystäkin löytyi, mutta lukiessa huomasin useammankin kerran miettiväni, että taas lennellään mielikuvitusmaailmoissa, ei noin voi tapahtua. En olisi mieltänyt teosta trilleriksi vaikka sitä sellaisena markkinoidaankin, ehkä tunsin silloin tällöin enemmän ällötystä kuin jännitystä.

Sari Vuoristo: Säätiedotus merenkulkijoille



Luin ensimmäistä kertaa Vuoristoa ja oli positiivisesti yllättynyt. Tartuin kirjaan lähinnä sen aiheen vuoksi, merenrannalla kesät viettäneenä odotin löytäväni teoksesta jotakin tuttua ja kaunista, ja näinhän kävikin. Osa novelleista on toisaalta vai viitteellisesti mereen liittyviä ihmissuhdekuvauksia, mutta kantava teema kyllä kaikille novelleille on juuri tuo meri. Ja varmasti, kuten tavallista, osaa novelleista pidin mestarillisena ja osaa vain välttävänä. Suosittelen ehdottomasti niille, joille meri aiheena on tärkeä.

Hellevi Arjava: Swanin tytöt


En tiennyt kovinkaan paljon Swanin sisaruksista ja heidän tapahtumistaan autonomian aikana, mutta ajatus teoksen lukemiseen syntyi kuitenkin niin eriskummallisesta perheasetelmasta; yhdeksän sisarusta ja kaikki tyttöjä. Teos on itsessään mielenkiintoinen ja vilisee henkilöitä, joilla on varmasti ollut Suomen kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä suuriakin vaikutuksia. Juuri tämä oli teoksen kannalta hieman hankala, henkilöitä tuli paljon ja omien muistiarkistojen kaivaminen hidasti luettavaa huomattavasti. Arjava kuitenkin kertoo jo alussa, että aiemmin siskosten elämästä julkaistujen teosten lukeminen auttaa juuri tämän kirjan asetelmien tuntemista.

Rakenteellisesti teos on mielenkiintoinen ja juuri kirjeiden osuus ja Arjavan niistä tekemät johtopäätökset ovat teoksen parasta antia. Hieman loppua kohden tulee juoksemisen meininki, aivan kuin alkuun olisi saatu tekemiselle enemmän aikaa ja naisten loppuelämän käsitteleminen jää vaille sen kummallisempaa huomiota. Voi tietenkin olla, että näitä aiheita on käsitelty joissakin toisissa teoksissa tai sitten kirjeenvaihtoa ei käyty enää niin paljon, jonka vuoksi tutkittavaa materiaalia on vähemmän.

Henriikka Tavi: Esim. Esa



Hieman häkellyttävä runoteos, vaatii lukijaltaan ennenkaikkea aikaa ja keskittymiskykyä. Keskittymiskyvyn lisäksi olisi hyvä jos aikaa riittäisi runojen uudelleenlukuun useampaankin kertaan. Useampi lukukerta auttaa joidenkin runojen ymmärtämisessä, mutta minulta jäi senkin jälkeen osa runoista elämään ymmärtämättömyyksien asiantilaan...