En ole lukenut kotimaista dekkeria vuosiin, ja koska Aron Pimeässä kasvaneet sai kehuja ja aihekin oli mielenkiintoinen, en nähnyt kotimaisuutta esteenä. Tuo oli kyllä aika ilkeästi sanottu. Suomalaisia on hemmoteltu jo vuosikaudet englantilaisilla, ruotsalaisilla ja norjalaisilla dekkaristeilla, että kotimaiset, Jokista , Joensuuta ja Mäkeä lukuunottamatta, ovat jääneet oman onnensa nojaan. En tosin itse ole lukenut edellisten miesten tuotantoa lainkaan, Mäkeä yritin, mutta jätin kesken, en vain voinut lukea sataa sivua pidemmälle.
Aron kirjassa päähenkilö on oivaltavasti ja innovatiivisesti kirjastonhoitaja Immi, jonka menneisyys on villin tytön menneisyys, on tultu istuttua baareissa ja melkein alaikäisenä saatu avioton lapsikin painaa pienen Palojärven kylän juorurallissa. Tarinan käynnistää yllättävä itsemurha, joka Immin mielestä ei voi olla itsemurha. Tutkiessaan vanhan naisen oletettua itsemurhaa, törmää hän vuosikausia makaneisiin salaisuuksiin. Tuntuu että Palojärvessä kaikilla asukkailla on salaisuus, ehkä liiankin monella tarinan uskottavuuden kannalta, mutta näin taitaa olla aika monen dekkarin kohdalla. Silti kirja on lukuelämyksenä uusi ja tapa kirjoittaa jotenkin poikkeaa omalaatuisuutensa vuoksi monesta muusta kotimaisesta tuotoksesta. Näkisin, että kirja olisi hyvinkin voitu kirjoittaa puhtaana draamana, mutta Aro on nyt valinnut, loppukäänteineen päivineen, lajikseen dekkarin. Sujuvaa ja mukavaa luettavaa.
Kommentit