Onni Halla: Pentti Harjun muistelmat
Yrjö Kaijärvi: Heinäkuun hämärässä

Molemmat Tulenkantajiin kuuluvien kirjailijoiden teokset on julkaistu vuonna 1946. On kumma, että loppuenlopuksi hyvin vähän proosaa kirjoittaneet miehet kirjoittivat näinkin selkeää tekstiä. Kaijärven Heinäkuun hämärästä tosin paistaa lävitse runoilijan sielu ja sanamuodot. Heinäkuun hämärässä ihmiset miettivät kuollutta ystäväänsä, ja joidenkin ihmisten kohdalla, rakastettuaan joka kirjan alussa on todettu juuri kuolleen. Kauniit ihmiskuvaukset ovat inhimillisiä, ja toimivat melkein kuin itsenäisinä novelleina. Luonto, maalais- ja kaupunkilaiselämä viilettävät silmissä. Kaipaus kerrotaan syntäsärkevin sanakääntein, kaikkien hahmojen suru on oikeutettua, ja surusta selviytyminen erilaista.

Hallan Pentti Harjun nuoruus kertoo nimensä mukaisesti nuoren kansakoulunopettajaksi valmistuvan Pentti Harjun "etsikkovuosista". Pentti on melkein kuin nykypäivän pätkätyöläinen, neljän vuoden ajan hänelle on tarjottu vain sijaisuuksia ja neljännen opettajan pieniroolista virkaa. Pentillä on suhdekiemuroita kainoon kansakoulunopettajaan, reiluun työläistyttöön ja opiskelijanuorukaiseen, ja silti on koko ajan pidettävä mielessä ettei kansakoulunopettajan ole syytä käyttäytyä ihan miten lystää. Tarinan yhteydessä on itselleen koko ajan muistutettava, että eletään aikaa jota ei itse ole kokennut.

En löytänyt kummastakaan teoksesta mielessäni vanhoihin romaaneihin liittyvää naiiviutta, joskin asioita ei kerrota niin suoraan kuin nykykirjallisuudessa. Kiertotiet antavat lukijalleen kuitenkin enemmän liikkumavaraa ja ruokkii mielikuvitusta kun kaikkea ei ole selitetty auki. Harmi vain, että monesti nämä teokset ovat hyvässä tallessa varastoissa, ja sieltä ne saa vain pyytämällä, jos tietää mitä kysyy.